William Gedney Bunce

Nuoruus, perhe ja koulutus

William Gedney Bunce syntyi vuonna 1840 Hartfordissa, Connecticutissa. Hän oli James M. Buncen ja Elizabeth Chesterin poika. Hänen varhaislapsuutensa Hartfordissa loi perustan elämälle, joka kuluisi maiseman valon ja muodon tarkkailuun. Vuonna 1856 hän aloitti virallisen taideopiskelun Dresdenistä kotoisin olleen, Hartfordiin asettuneen Julius Theodore Buschin johdolla.

Buncen saama koulutus oli vakaata ja keskittynyttä. Ennen sisällissotaa hän etsi maisemamaalari William Hartin ohjausta. Nämä varhaiset oppitunnit auttoivat muovaamaan hänen silmäänsä luonnon maailmalle. Myöhemmin hänen opintonsa veivät hänet New Yorkin kaupunkiin, jossa hän osallistui Cooper Unionin koulun kursseille syventääkseen teknistä ymmärrystään taiteen välineistä.

Sotapalvelus ja varhaiset vuodet

Yhdysvaltain sisällissodan vuodet veivät Buncen pois ateljeista ja suoraan Unionin palvelukseen. Hän vietti kaksi vuotta 1st Connecticut Cavalry -rykmentissä osallistuen taisteluihin Shenandoahin laaksossa. Jalkavamma pakotti hänet lopulta eroon armeijasta vuonna 1863, ja tämä loukkaantuminen jätti häneen pysyvän ontumisen – fyysisen muistomerkin hänen palvelusvuosistaan.

Sotapalveluksen päätyttyä hän muutti New Yorkiin keskittyäkseen taiteelliseen koulutukseensa. Hän hioi tekniikkaansa Cooper Unionin koulussa, ja kesällä 1864 hän seurasi maisemamaalari William Hartia opintomatkalle Mainen rannikolle. Nämä varhaiset vuodet kuluivat imien itseensä amerikkalaisen maiseman valoa ja muotoja, ennen kuin hänen katseensa kääntyi kohti Euroopan mannerta.

Vuoteen 1867 mennessä hän oli jättänyt Amerikan rannat lähteäkseen opiskelemaan ulkomailla. Tämä siirto merkitsi alkua pitkälle havainnointivaiheelle eri kaupungeissa, joissa hän pyrki syventämään käsityksensä taiteellisesta ammatistaan suoran tutkimuksen ja matkustamisen kautta.

Euroopan matkat ja studioluonnon rauha

Vuoden 1867 jälkeen William Gedney Bunce vietti yli kymmenen vuotta vaeltaen Euroopan suurkaupunkien lumossa. Hänen aikansa jakautui Lontoon, Rooman ja Pariisin välille, luoden pohjan hänen taiteelliselle syvyydelleen. Pariisissa hän jakoi ateljeen Augustus Saint-Gaudensin kanssa, ja tästä syntynyt ystävyys kukoisti läpi hänen elämänsä. Tämä opiskeluvuosien kausi ei ollut sidottu yhteen tyyliin tai paikkaan, sillä hän vaelsi rohkeasti läpi eri maiden etsien juuri sitä erityistä opetusta, joka olisi täydentänyt hänen näkemystään maailmasta.

Hänen taiteellinen kasvunsa vei hänet suurten mestareiden äärelle. Düsseldorfissa hän sai yksityistunteja Andreas Achenbachin johdolla, ja myöhemmin hän matkusti Antwerpeniin syventääkseen osaamistaan Paul Jean Claysin oppinaissa. Nämä ulkomailla vietetyt vuodet antoivat hänelle mahdollisuuden vangita mantereen ainutlaatuinen valo ja muodot, kokemukset jotka jäivät elämään hänen kankailleen vielä pitkään sen jälkeen, kun hän lopulta palasi takaisin Yhdysvaltoihin.

Paluu Amerikkaan ja venetsialainen kausi

Vuonna 1879, pitkän kahdennentoista vuoden Euroopan-matkan jälkeen, William Gedney Bunce palasi takaisin Yhdysvaltoihin. Hän asettui New Yorkin kaupunkiin ja perusti ateljeen Benedick Building -rakennukseen osoitteessa 80 East Washington Square. Tämä ajanjakso merkitsi merkittävää käännekohtaa hänen taiteellisessa urallaan, kun hän alkoi vakiinnuttaa asemansa amerikkalaisessa taidemaailmassa. Vuoteen 1880 mennessä hänen venetsialaisia kanavia esittävät maalauksensa alkoivat herättää laajaa huomiota erityisen väri- ja muotokielensä ansiosta.

Venetsian laguunin valo muuttui pysyväksi läsnäoloksi hänen tuotannossaan. Hän vietti suuren osan ajastaan matkustaen Venetsian ja Yhdysvaltojen välillä, säilyttäen tämän liikkuvan elämäntavan aina ensimmäisen maailmansodan alkamiseen saakka. Tämän aikakauden kankaat vangitsivat usein veden hiljaisuuden ja italialaisen kaupungin ainutlaatuisen tunnelman. Hänestä tuli niin tiiviisti sidoksissa tähän paikkaan, että häntä pidettiin paikallisen taidemaailman vakiintuneena hahmona.

• Venice the Coming Night
• Boats on a Venetian Lagoon
• Venetian scene with sailboats

Suosittelijat ja ammatillinen tunnustus

Hänen työnsä hiljainen arvostus kasvoi vähitellen, kun hän liikkui New Yorkin ja Euroopan taidepiireissä. Vuonna 1889 Biarritzissa viettäessään hän pääsi tapaamaan kuningatar Viktoriaa, joka osti yhden hänen maisemamaalauksistaan. Tämä kohtaaminen toi merkittävän käänteen hänen maineeseensa. Hänen nimensä alkoi myös kuulua Daniel Cottierin ja Stanford Whiten piireissä, miesten, jotka liikkuivat samoissa taiteellisissa sosiaaleissa kuin hänen kollegansa.

Hänen asemansa amerikkalaisessa taideyhteisössä sinetöityi useiden virallisten tunnustusten myötä. Vuonna 1898 hänet valittiin American Academy of Arts and Letters -akatemiaan. Myöhemmin, vuonna 1907, hänet valittiin National Academy of Designin täysjäseneksi, sen jälkeen kun hänet oli jo vuonna 1902 valittu sen yhden jäseneksi. Nämä jäsenyydet heijastivat uraa, joka oli löytänyt vakaan pohjan Venetsian kanavien ja New Yorkin ateljeiden välisessä vuoropuhelussa.

Myöhemmät vuodet ja kuolema

Vuonna 1908 Bunce jätti New Yorkin vilinän ja palasi syntymäkaupunkiinsa Hartfordiin. Hän asettui sisarensa ja veljenpoikansa luokse, missä hän rakensi uuden ateljeen jatkaakseen taiteellista työtään. Tämä uusi tila antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa maalaamista juuri siinä kaupungissa, jossa hänen elämänsä oli kerran saanut alkunsa.

Hänen elämänsä päättyi kuitenkin äkillisesti vuonna 1916. Ylittäessään katua hän joutui auton alle ja menehtyi onnettomuudessa, mikä oli yksi ensimmäisistä vastaavista kuolemantapauksista Hartfordissa. Seitsemän vuotta hänen poismenonsa jälkeen Milch Galleryssä New Yorkissa järjestettiin hänen teoksistaan koottu retrospektiivinen näyttely.