Tällä sivulla esitettyä taideteosta suojaa tekijänoikeuslaki, mikä tarkoittaa, ettemme voi laillisesti luoda tai myydä täsmälleen samanlaista jäljennöstä. Tämä suoja toteutetaan kansainvälisten sopimusten, kuten esimerkiksi Berne-konventio ja kansallisilla laeilla, mukaan lukien niillä määritellyt Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki – Luku 17. Kaikki oikeudet pidätetään. Luvaton kopiointi tai jäljittely on kielletty.
Tämä menetelmä noudattaa täysin tekijänoikeussäännöksiä, sillä se ei sisällä suojatun taideteoksen kopioimista tai jäljentämistä. Sen sijaan kyseessä on luova uudelleentulkinta – uusi maalaus, joka ammentaa vaikutteita alkuperäisestä, mutta ei ole sen identtinen kopio.
Museolaatuisia giclée- tai kankaitaulun tulosteita nopealla tuotannolla ja joustavilla viimeistelyvaihtoehdoilla. ( Osta käsinmaalattu taideteos
Siirry digitaaliseen kuvaan)
Valitse valmiista mitoistamme sellaiset, jotka vastaavat teoksen alkuperäisiä mittasuhteita.
Syötä tarvitsemasi leveys ja korkeus, jotta tuloste sopii kehyksiisi tai seinällesi. Tulostetta voidaan vain leikata, sitä ei voida koskaan suurentaa alkuperäistä kuvaa suuremmaksi, joten eri muotoinen koko aiheuttaa osan kuvasta katoamisen. Lähetämme sinulle digitaalisen mallikuvan hyväksyttäväksi ennen kuin aloitamme tulostuksen. Tällä sivulla näkyvä kuva ei näytä lopullista rajausta — vain mallikuva näyttää sen.
Maailmanlaajuinen toimitus () 2 viikossa tavallisen 4–5 viikon sijaan. (12 marraskuu)
Vilag II
Replikaatin koko
Victor Vasarely’s Vilag II isn't merely a painting; it’s an invitation into a world where perception itself is playfully challenged. Born Károly Vaszary in Pécs, Croatia, in 1906, Vasarely wasn’t destined for the canvas initially. His early pursuits leaned towards medicine before he was captivated by the burgeoning possibilities of visual expression, ultimately leading him to the influential Sándor Bortnyik’s Műhely workshop – a crucible where the principles of Bauhaus design and geometric abstraction were forged into his signature style. This formative environment instilled within him a systematic approach to artmaking, one rooted in logic and precision, moving beyond traditional representational forms.
Vilag II, created in 1978, exemplifies this philosophy perfectly. It’s a serigraph – a screenprint technique that allows for the creation of incredibly vibrant and detailed images – utilizing bold hues of blue, red, and black against a stark white background. The composition isn't about depicting a recognizable scene; instead, it’s an intricate dance of intersecting circles, each subtly differentiated through variations in color and texture. These aren’t static forms; they seem to vibrate with energy, creating a sense of movement and depth that defies the limitations of a two-dimensional surface.
Vasarely is undeniably one of the pioneers of Op Art – Optical Art. This movement sought to manipulate visual perception, creating illusions of depth, movement, and three-dimensionality through purely formal means. He wasn’t interested in mimicking reality; rather, he aimed to reveal the inherent dynamism within how we *see* the world. His method involved meticulously calculated grids and mathematical principles, translating these into patterns that actively engage the viewer's brain, triggering a fascinating interplay between what is seen and what is perceived.
The creation of Vilag II reflects this dedication to controlled experimentation. Vasarely’s systematic approach ensured that each element contributed to the overall illusion, working in harmony to generate a complex yet balanced visual experience. The piece draws heavily on principles of Gestalt psychology – the idea that our brains automatically organize visual information into meaningful groups and patterns – further enhancing its captivating effect.
Vasarely’s work transcended national boundaries, engaging in a transatlantic exchange with artists like Alexander Calder, Fernand Léger, and Carlos Cruz-Diez. He played a pivotal role in the renovation of Ciudad Universitaria de Caracas (1944-70) under Carlos Raúl Villanueva, contributing to public artworks that transformed the campus into a symbol of modernity and urban planning. This project showcased Vasarely’s ability to create art accessible to all, democratizing visual experience and solidifying his legacy as a visionary artist.
The inclusion of elements like the interlocking circles and contrasting colors in Vilag II speaks to this broader engagement. It's not simply an isolated artwork; it’s part of a larger narrative – a testament to Vasarely’s commitment to pushing the boundaries of art and its relationship with society. The piece invites contemplation on how we perceive reality, mirroring the artist's own exploration into the fundamental principles governing perception and form.
Vilag II is more than just a beautiful image; it’s an investment in a piece of art history. Reproductions capture the vibrancy and complexity of the original, offering a way to bring Vasarely's groundbreaking vision into your home or office. Consider this artwork not merely as decoration, but as a portal – a reminder that our perception is constantly being shaped by the world around us, and that even the simplest forms can hold profound meaning.
"Vilag II" teoksen Calm tunnelma kulkee käsi kädessä sen Op Art tyylin kanssa.
Calm-tunnelmansa ansiosta "Vilag II" sopii erinomaisesti tilaan Living Room.
"Vilag II" esittää aiheita geometric abstraction, optical illusion, color theory, symmetry, depth perception, op art, visual dynamics, ja sen tunnelmaksi on tallennettu Calm.
Károly Vaszaryna syntynyt 9. huhtikuuta 1906 Unkarin Pécsissä, mies, josta tulisi myöhemmin Victor Vasarely, aloitti polkunsa aivan eri suuntaan. Vuonna 1925 hän siirtyi Budapestin Eötvös Loránd -yliopiston saleihin opiskelemaan lääketiedettä. Ihmiskehon logiikka ja tiede täyttivät hänen ajatuksensa kaksi vuotta, mutta visuaalisen ilmaisun kutsu otti lopulta vallan. Vuoteen 1927 mennessä hän jätti lääketieteen opiskelun taakseen ja hakeutui perinteisen akateemisen maalaustaiteen pariin Podolini-Volkmannin akatemiaan.
Hänen koulutuksensa jatkui siirtyessä hän Sándor Bortnyikin műhelyyn. Tämä työpaja oli paikka, jossa Bauhaus-liikkeen periaatteet saivat juurensa, keskittyen funktionaalisen muotoilun ja geometrisen abstraktion risteyskohtaan. Täällä huomio siirtyi kohti rakenteellista ja systemaattista. Näissä studioissa opitut oppitunnit loivat pohjan hänen myöhemmille tutkimuksilleen siitä, miten muodot ja värit vuorovaikuttavat silmän kanssa.
Vuosien 1929 ja 1944 välisenä aikana Vasarely syventyi graafiseen työhön, viettäen nämä vuodet kokeillen, miten valo ja varjo kietoutuvat yhteen yksinkertaisten muotojen kanssa. Hänen varhaisen graafisen kauden tuotantoaan leimasivat teokset kuten Chess Board (1935) ja Girl-power (1934). Vuonna 1937 hän työskenteli myös teoksen Zebras parissa. Nämä työt paljastavat kasvavan kiinnostuksen sitä kohtaan, miten katsoja aistii kaksiulotteisen pinnan. Hän kääntyi pois perinteisestä maalaamisesta kohti rakenteellisempaa ja graafisempaa lähestymistapaa.
Vuosien 1944 ja 1947 välillä hänen taiteellinen suuntansa koki merkittävän muutoksen. Hän vaelsi eri tyylisuuntien halki, kokeillen kubistisia, futuristisia, ekspressionistisia, symbolistisia ja surrealistisia lähestymistapoja. Lopulta hän jätti nämä kokeilut taakseen etsiessään tarkempaa tapaa organisoida tilaa. Tämä pyrkimys kohti uutta logiikkaa johti hänet julkaisemaan keltaisen manifestinsa. Hänen työnsä muuttui yksilöllisestä ilmaisusta enemmän näkemisen mekaniikkaan keskittyväksi tutkimukseksi. Tämä systemaattinen menetelmä vakiinnutti hänet lopulta Op art -liikkeen edelläkävijäksi.
Vasarelyn lähestymistapa perustuu geometrian systemaattiseen käyttöön, jonka tavoitteena on laukaista katsojassa fyysinen reaktio. Hän ei tukeutunut perinteisiin valonlähteisiin tai klassiseen chiaroscuro-tekniikkaan muodon luomiseksi. Sen sijaan hän hyödynsi korkeakontrastisten pigmenttien hienostunutta vuorovaikutusta simuloidakseen syvyyttä ja liikettä. Manipuloimalla värien tiheyttä hän pystyi huijaamaan silmää havaitsemaan tasaisella pinnalla vetäytymistä ja työntymistä, muuttaen staattisen pinnan tilaksi, joka tuntuu turpoavan tai vetäytyvän katsojan edessä.
Hänen metodinsa, jota hän kutsui visuaaliseksi kinetiikaksi tai termillä plastique cinétique, perustuu muotojen äärimmäisen tarkkaan asetteluun. Hän käytti tekstuuriefektejä, perspektiiviä, varjoa ja valoa rakentaakseen näitä illuusioita. Teokset luottavat usein siihen, miten silmä tulkitsee rytmisen, sisäisen hehkun ulkoisen valaistuksen sijaan. Ruudukkojen ja matemaattisten periaatteiden avulla hän loi visuaalisen värinän ja pyörteisen liikkeen tuntemuksia. Lopputuloksena on liikkeen aistimus, joka elää täysin katsojan oman havainnon sisällä.
Tekniikan tarkkuus näkyy selvästi siinä, miten hän hallitsee väriä ja viivaa luodakseen arkkitehtonista syvyyttä. Teoksissa kuten Torony-Nagy, terävien valkoisten viivojen ja syvien sinisten sekä smaragdinvihreiden risteyskohta luo rytmisen optisen värinän. Nämä elementit toimivat yhdessä tuottaen sykkivän valon tuntemuksen. Hän käytti näitä työkaluja siirtyäkseen pelkän esittävän taiteen yli, keskittyen sen sijaan siihen, miten näkemisen mekaniikka itse toimii.
Vuonna 1937 syntynyt Zebra merkitsi käännekohtaa kohti sitä, mitä monet pitävät Op Art -taiteen varhaisimpina esimerkkeinä. Tämä teos irtautui perinteisestä esittävyydestä ja keskittyi sen sijaan siihen, miten silmä tulkitsee yksinkertaisia muotoja. 1960-luvulle tultaessa hänen kokeilunsa rytmin ja valon parissa saavuttivat huippunsa vuonna 1969 valmistuneessa Torony-Nagy -teoksessa. Kyseisessä työssä neljä tyyliteltyä tornia ja korkeakontrastinen sinisen, vihreän ja oranssin paletti luovat vaikutelman sisäisestä hehkusta. Sommitelma nojaa risteäviin valkoisiin linjoihin ja värien tiheyteen, mikä saa tasaisen pinnan näyttämään sykkivältä ja vetäytyvältä katsojan silmissä.
Hänen kiinnostuksensa liikkeeseen laajeni kolmiulotteiseen tilaan ja arkipäiväisiin esineisiin. Hän suunnitteli suuren kinemaattisen kohteen nimeltä Georges Pompidou, joka integroi hänen visuaaliset teoriansa fyysiseen, liikkuvaan muotoon. Tämä geometrian käytännönläheinen soveltaminen johti myös yhteistyöhön Rosenthal Studio Linnen kanssa. Tästä kumppanuudesta syntyi Suomi-astiakko-sarja, 500 kappaleen erä, joka toi hänen geometriset kuviot osaksi kodin arjen estetiikkaa.
Vuonna 1966 Victor Vasarely aloitti prosessin, joka johti Fondation Vasarelyn perustamiseen. Tämä kunnianhimoinen projekti lepäsi hänen omien, vallankumouksellisten ajatustensa varassa, jotka keskittyivät "taide kaikille" -konseptiin sekä hänen visioonsa "huomisen kaupungista". Hän tavoitteli luoda tilan, joka nousi perinteisen galleriakokemuksen yläpuolelle ja heijasteli näitä syvällisiä periaatteita. Rakennuksen fyysinen rakentaminen alkoi vuonna 1973, vähitellen muovaten visiota todeksi.
Säätiö vihittiin virallisesti käyttöön 14. helmikuuta 1976 Aix-en-Provence’ssa, Ranskassa. Paikka suunniteltiin majoittamaan hänen teoksiaan ja edistämään hänen teorioitaan siitä, miten taide ja kaupunkisuunnittelu voisivat kietoutua toisiinsa. Itse tilan arkkitehtuuri oli olennainen osa tätä visiota; rakennuksen pohjaratkaisu oli suunniteltu tukemaan juuri sitä tapaa, jolla hänen geometriset muotonsa oli tarkoitettu yleisön koettavaksi.
Hänen visuaalisen kielensä ulottuvuus vei hänet paljon kauemmas gallerioiden seinien sisäpuolelle. Hänen kuviotensa ja geometriset rakenteensa löysivät tiensä osaksi arjen tekstuureja, vaikuttaen muun muassa muodin linjoihin, sisustussuunnittelun sommitteluun ja graafisen suunnittelun logiikkaan. Jopa tietokonegrafiikan varhaisvaiheet kantavat mukanaan hänen systemaattista lähestymistapaansa muotoon ja havaintoon. Hänen ideansa eivät olleet rajoittuneet vain kankaalle; ne siirtyivät esineiden funktionaaliseen maailmaan ja digitaalisiin rakenteisiin, joita seurasi uusi visuaalinen aikakausi.
Vuonna 1982 hänen työnsä saavutti jopa avaruuden, kun serigrafi-vedokset otettiin mukaan ranskalaissaksalaiseen Salyut 7 -avaruusalukseen. Tämä hetki korosti yhteyttä hänen matemaattisen tarkkuutensa ja ihmiskunnan laajemman pyrkimyksen kohti tutkimusmatkailua välillä. Hän säilyi modernin taidehistorian keskeisenä hahmona aina kuolemaansa saakka, joka koitti Pariisissa, Ranskassa, 15. maaliskuuta 1997.
Hänen teostensa fyysisten jälkien seuraaminen vaatii matkustamista useisiin eri kohteisiin Ranskassa ja Unkarissa. Ranskan Aix-en-Provence’ssa sijaitseva Fondation Vasarely kätkee sisäänsä merkittävän osan hänen tuotannostaan. Taiteilija itse perusti tämän museon edistääkseen visioitaan taiteesta, joka on kaikkien ulottuvilla. Museotila on järjestetty seitsemään kuusikulmaiseen soluun, joista jokainen on 14 metriä leveä ja 11 metriä korkea; ne on suunniteltu majoittamaan neljäkymmentäkaksi valtavaa, 6 x 8 metrin kokoista teosta.
Hänen läsnäolonsa Unkarissa tuntuu myös omistetuissa tiloissa. Vasarely-museo sijaitsee Pécsissä, hänen syntymäkaupungissaan. Lisäksi Budapestin Óbudassa, Zichy-palatsissa, sijaitsee toinen Vasarely-museo. Nämä kohteet tarjoavat mahdollisuuden suoraan kohtaamiseen niiden geometrisien muotojen ja optisten illuusioiden kanssa, jotka määrittivät hänen taiteellista käytäntönsä. Ranskassa toinen merkittävä kohde hänen teoksilleen on Gordesissa sijaitseva Saint-Firmin-palatsin Vasarely-museo.
Näiden nimenomaisten museoiden ulkopuolella hänen vaikutuksensa ulottuu laajasti eri instituutioiden kokoelmiin. Jotkut hänen teoksistaan kuuluvat Bilbao Fine Arts Museum -museon omistukseen, kun taas toiset ovat osa Washington D.C.:n Inter-American Development Bankin ja Charlotten Bechtler Museum of Modern Art -museon kokoelmia. Nämä hajallaan olevat kohteet varmistavat, että hänen visuaaliset kokeilunsa pysyvät eri yleisöjen saavutettavissa.
1906 - 1997 , Kroatia