John Palmer Whalley (1775) is the most famous painting by William Hamilton, held by the Yale Center for British Art in New Haven. Alexander Masterton and His Wife and Children (1834) and Christ and the woman of Samaria (1792) are the next two works the world knows best. From the 73 works of William Hamilton in our catalogue, here are the 73 that collectors and museum visitors look at most, with the year, the museum and the story of each.
Sijoitus perustuu suosiotulokseemme, joka yhdistää kunkin teoksen hakuja, vierailuja ja tilauksia. Päivitetty lokakuu 2026. Every masterpiece on this page can be ordered as a museum-quality, hand-painted oil reproduction or a fine art print, at the size you choose.
In this portrait of John Palmer Whalley, William Hamilton captures a moment of quietude from about 1775. The subject is a young boy, presented in an intimate, waist-up view that feels like a sudden encounter in a private room. He is framed within an oval composition, a shape that focuses the eye entirely on his youthful presence. This work is held within the Yale Center for British Art collection.
The oil on canvas titled Alexander Masterton and His Wife and Children captures a family gathered within a dense, shadowed woodland. Painted by William Hamilton about 1834, the work presents Alexander Masterton alongside his wife and children. The subjects are positioned in a lush landscape where the deep greens of the forest meet the bright, pale fabrics of their attire. It is a quiet assembly of figures caught in a…
In this oil on canvas painting from 1792, two primary figures occupy the foreground of a landscape centered around a stone well. On the left, a seated man is draped in heavy blue and deep red robes. He extends an open hand toward a woman standing on the right. This woman wears a golden-yellow gown with white sleeves and a light headwrap, her hands holding a rope attached to a…
Celadon and Amelia is a painting by William Hamilton, executed in 1793. The work draws its narrative from the Summer section of the English nature poem "The Seasons." It captures a moment of sudden, heavy stillness following a tempest.
In this 1797 oil on canvas, the tension of a dramatic encounter unfolds as Prospero and Ariel. The work by William Hamilton captures a pivotal moment from the…
Order a reproduction →
The four subjects that return most often among these masterpieces, with the finest example of each.
Tämän sivun teoksista eniten sisältävät 8 museota.
| Museo | Kaupunki | William Hamilton teokset | Tämän listan maalaukset |
|---|---|---|---|
 Kedleston Hall |
10 | Ruth and Boaz, Classical Ruins -, The Four Seasons | |
 Yale Center for British Art |
New Haven | 2 | John Palmer Whalley, The revelation of Olivia's betrothal, from "Twelfth Night," Act V, Scene i |
 Birmingham Museum and Art Gallery |
Birmingham | 2 | The Pilgrim, Scene From Shakespeare's 'a Winter's Tale' |
 Los Angelesin maakunnallinen taidemuseo |
Los Angeles | 1 | Alexander Masterton and His Wife and Children |
 Art Gallery of New South Wales |
Sydney | 1 | Christ and the woman of Samaria |
 Detroit Institute of Arts |
Detroit | 1 | Celadon and Amelia |
 Museum of Fine Arts |
Houston | 1 | Edwy and Elgiva: A Scene from Saxon History |
 Phoenix Art Museum |
Phoenix | 1 | The Wolves Descending from the Alps |
In this portrait of John Palmer Whalley, William Hamilton captures a moment of quietude from about 1775. The subject is a young boy, presented in an intimate, waist-up…
In this oil on canvas painting from 1792, two primary figures occupy the foreground of a landscape centered around a stone well. On the left, a seated man…
John Palmer Whalley (1775), Yale Center for British Art, New Haven. Next come Alexander Masterton and His Wife and Children (1834) and Christ and the woman of Samaria (1792).
24 years old: John Palmer Whalley dates from 1775 and William Hamilton was born in 1751.
John Palmer Whalley, Alexander Masterton and His Wife and Children, Christ and the woman of Samaria, Celadon and Amelia, Ruth and Boaz, Edwy and Elgiva: A Scene from Saxon History, The revelation of Olivia's betrothal, from "Twelfth Night," Act V, Scene i, The Wolves Descending from the Alps, Joan of Arc and the Furies ja The carousing of Sir Toby Belch and Sir Anthony Aguecheek. The ranking above gives the year and the museum of each.
Our catalogue lists 73 works by William Hamilton, dated from 1775 to 1800.
Most of them are in Kedleston Hall, Yale Center for British Art (New Haven) ja Birmingham Museum and Art Gallery (Birmingham). The table above lists the museums one by one.
In 1790s: 15 of the 73 works on this page date from then, among them Christ and the woman of Samaria.
The earliest on this page is John Palmer Whalley (1775), the latest Calypso receiving Telemachus and Mentor in the Grotto (1800).
Scenes (4), Gods (4) ja Man (3), among the 73 works on this page.
Oil On Canvas: 5 of the 73 works on this page.
Neoclassicism ja Baroque, as the paintings on this page show.
Ruth and Boaz, Classical Ruins - ja The Four Seasons are among the 10 works on this page held by the Kedleston Hall.
Yes. Every painting on this page can be ordered as a museum-quality, hand-painted oil reproduction or a fine art print, in the size you choose, from the painting's own page.
Georgian Britannian eloisassa ja älyllisesti latautuneessa ilmapiirissä harva hahmo ilensi aikakauden ainutlaatuista esteettisen sulavuuden ja tieteellisen tarkkuuden synteesiä yhtä täydellisesti kuin William Hamilton. Lontoossa, Chelseassa, vuonna 1751 syntynyt Hamilton oli paljon enemmän kuin pelkkä taidemaalari; hän oli todellinen polymath, jonka elämäntyö rakensi sillan uusklassisen taiteen hienovaraisuuden ja luonnontieteiden tarkkojen havaintojen välille. Hänen matkansa ei alkanut siveltimestä, vaan arkkitehtipiirtäjän kurinalaisesta silmästä – perustasta, joka myöhemmin täytti hänen kankaansa vertaansa vailla olevalla rakenteellisella selkeydylä ja huolellisella yksityiskohtaisuudella.
Hamiltonin taiteellinen kehitys muovautui syvästi kohtaamisista aikansa mestareiden kanssa. Hänen muodollinen koulutuksensa legendaarisen Joshua Reynoldsin – brittiläisen muotokuvataiteen jättiläisen – alaisuudessa opetti hänelle syvää kunnioitusta realismia ja uusklassisen perinteen mukaista ihanteellista kauneutta kohtaan. Hänen janonsa tietoa kohtaan kuitenkin vei hänet kauas Lontoon ateljeista. Matkat Italiassa, missä hän opiskeli venetsialaisen taiteilijan Antonio Zucchin johdolla, laajensivat hänen visuaalista sanastoaan ja antoivat hänelle mahdollisuuden täyttää teoksensa Rooman klassisella loistolla ja Välimeren valoisalla valolla.
Se, mikä todella erottaa Hamiltonin hänen aikalaisistaan, oli hänen kieltäytymisensä näkemästä taidetta erillisenä pyrkimyksenä. Hamiltonille kangas oli havainnoinnin laboratorio. Napolissa viettämänsä aika kuningas Yrjö III:n tilaamana hän aloitti kunnianhimon projektin Neapolitan kuninkaallisen kokoelman dokumentoimiseksi. Tämä ponnistus vaati häntä toimimaan sekä taiteilijana että luonnontieteilijänä; maalattaessaan hän uppoutui samanaikaisesti botaniikan ja geologian tutkimukseen. Tuloksena oli teoskokonaisuus, joka toimi elintärkeänä tieteellisenä tallenteena, jossa jokainen terälehti ja mineraalisuoni oli kuvattu tarkkuudella, joka tyydytti sekä runoilijan että tutkijan.
Tämä kaksoisintohimo näkyy selvimmin hänen kuuluisissa muotokuvissaan ja dramaattisissa kohtauksissaan. Vaikka teokset, kuten ”Portrait of Sarah Siddons”, vangitsevat aikakauden emotionaalisen syvyyden ja teatraalisen eleganssin, niitä tukee tekninen tarkkuus, joka kertoo hänen tieteellisestä koulutuksestaan. Hänen kykynsä yhdistää rokokoon laaja-alainen draama valistusajan kurinalaiseen havainnointiin mahdollisti teosten luomisen, jotka olivat sekä emotionaalisesti resonoivia että älyllisesti syvällisiä.
Uran edetessä Hamiltonista tuli narratiivin mestari, saavuttaen valtavaa menestystä aikansa kirjallisten jättiläisten kuvittamisessa. Hän oli keskeinen hahmo useissa suurissa julkaisuhankkeissa, erityisesti osallistuen John Boydellin Shakespeare Galleryyn. Hänen kykynsä kääntää Shakespearen draaman eeppinen mittakaava kankaalle teki hänestä kansan suosikin, sillä hänen kuvituksensa tulivat laajasti uudelleenpainettuina suosituiksi grafiikoiksi, tuoden korkeataiteen nousevan keskiluokan koteihin.
Näyttämön ja tutkimushuoneen ulkopuolella Hamiltonin vaikutus ulottui nykyhistorian sykkivään ytimeen. Hänellä oli harvinainen kyky vangita aikakauden henki (zeitgeist), maalaten nykyhetken tapahtumia – kuten Marie Antoinetten traagisen teloituksen – samalla painokkuudella ja eeppisellä sommittelulla, joka yleensä oli varattu muinaisille legendoille. Tämä kyky nostaa nykyajan draama historiallisen myytin tasolle vahvisti hänen mainettaan yhtenä 1700-luvun lopun monipuolisimmista taiteilijoista.
Kuollessaan vuonna 1801 William Hamilton oli varmistanut itselleen pysyvän paikan Royal Academyn historiassa, nousten jäseneksi täyteen jäsenyyteen asti. Hänen perintönsä ei löydy ainoastaan yksittäisistä mestariteoksista, vaan hänen lähestymistapansa sielusta: ajatuksesta, että taide voi olla totuuden väline, olipa tuo totuus sitten ihmisen posken kaari tai geologisen näytteen monimutkainen rakenne.
Hänen panoksensa voidaan tiivistää hänen uransa muutamaan keskeiseen pilariin:
Nykyään Hamilton pysyy valistusajan symbolina – muistutuksena ajasta, jolloin taiteen ja tieteen väliset rajat eivät olleet seiniä, vaan ikkunoita, joiden kautta saattoimme paremmin ymmärtää maailmaa.
